52 - viikonloppu

Vaati kestävyyttä, asiat itelle selvittää. Nii paljon kesken, niin paljon mitä pitää viel yrittää. Mut turha kuolemaa on sen enempää kelaa, tajusin vast jälkeenpäin et oisin voinu vaik delaa. Nyt mulle riittää se et saan mitä mä tartten, en elä elämääni sitä mahdollist seuraavaa varten. Mitä tulee eteen, läpi minkä vaan esteen ja vaikka tuntus ylivoimaselta, en lopeta kesken. Ei oo kevyempää kävellä muidenkaa kengis, eikä kukaa meist selvii täst elämäst hengis. Loppu elämän eka on mun jokanen aamuni, en pelkää kuolla mut pelkään kuolla yksin niiku mun naapuri. Ku meitsi lähtee, haudatkaa mut mun perheen sekaan, oon valmis lähtee ylös bondaa Jessen kaa. Vast 13, mut voin jo sanoo et oon eläny. Oon joskus pelänny, mut en enää nyt. Aion elää täysil, mut en aio delaa turhaan. Luovuttajat haaskaa elämänsä tai sortuu itsemurhaan. Monta nistii jo haudas jotka ittensä ristii naulas. Aion saletisti mä kauas ja kannan ristii kaulas.Kuolema on saletti, kukaa ei pääse sitä karkuu, mut ku mut pannaa arkkuu, en haluu et jengi parkuu. Bailut päälle kirkos ja himo biittii, ei huolta huomisesti kunha tänää on vaa siistii !

Lauantai:

Vietin koko päivän Hillan kanssa. Se kävi välillä aika raskaaks, ja nyt ymmärrän, miten vaikeeta joskus voi olla kehitysvammasen vanhempi. Koko ajan täytyy olla varuillaan, että mitä se tekee seuraavaks. Ei sillä, etteikö mulla ois ollu hauskaa. Mulla oli tosi hauskaa. Nauroin oikeesti välillä ihan vedet silmissä. 

Hilla on mulle tosi rakas ihmine, ja haluisin viettää sen kans aikaa useemminki <3

Sunnuntai: 

Heräsin kauheeseen päänsärkyyn. Mulla oli kuumetta 38 astetta. Makasin koko päivän sohvalla ja nukuin. Välillä heräsin ja katoin hetken telkkaria, kunnes nukahdin taas. 

Oli tosi kiva matkustaa pari tuntia liian täyteen myydyssä junassa ku tulin kotiin. Niin, siis puolet matkustajista seiso, koska VR oli myyny valmiiks jo lippuja matkustajille, ja sitten se juna vaihtuki pendolino junaan, missä oli puolet vähemmän vaunuja, kun se, mitä ne oli niitä lippuja myyny. Onneks mä sain paikan istua, koska oisin varmaan pyörtyny jos oisin joutunu seisomaan pari tuntia. Mun vieressä istu semmonen ihme tyyppi, joka valitti koko ajan jostain. Se huus pää punasena konduktööreille, koska hänen lipussaan luki et sen paikka olis ollu vaunussa 11, mut sellasta vaunua ei ees ollu. Eihän se niitten konduktöörejen vika ollu, vaan VR:än. Okei, kyl mä ymmärän vähäsen sitä huutajaa, mut kuitenki vois vähän rajottaa ja miettiä mitä huutaa siel täyteen ahdatussa vaunussa. Se teki ittensä vaan naurunalaseks siellä. Mut joo siis jokanen tavallaan. Sit se kävi siellä ottamassa välillä kuvia niistä ihmisistä jotka seiso, ja kerto kuinka hän lähettää ne kuvat iltalehteen ja kuinka hän saa siitä hyvän korvauksen. Ihme tyyppi.

Me mennää iskän, hennan ja ehkä jannen kans viikolla 44 leville :) Toivottavasti olis sillo jo lunta. Yleensä siel on ollu jo lokakuus rinteet auki, mut jos ei oo, ni siel on kaikkii kylpylöit ja näi. Jos ei muuta, ni maataan siellä mökissä sitte neljä päivää.
Mun täytyy koittaa saada mun lauta kuntoon ennen tota matkaa. Mä hioin ja maalasin sen valkosella maalilla, mut ku laskettelin viimetalven sen kans, ni se maali lähti jo vähän kulumaan. Jos joku siellä viisaana tietää mistä voi ostaa jotain lakkaa siihen päälle ni vois sitten kertoa :)